Mikä meitä estää? Periksiantamattomia ei mikään
Ensin ikävät tosiasiat: haastavina aikoina me kuluttajat luovumme ensimmäisinä ravintoloista ja viihteestä. Mutta ennen kuin luovumme niistä, luovumme hyväntekeväisyydestä.
Se on ymmärrettävää, kun miettii minkälaisella kuvastolla ja viesteillä tärkeää työtä tekevät avustusjärjestöt yleensä lahjoituksia keräävät. Kun minullakin on nyt hankalaa, ei viesti vielä hankalammassa asemassa olevien hädästä välttämättä pure. Ihminen nyt vaan ikävä kyllä on sellainen.
Ja sitten ne paremmat: Me päätimme ravistella hellästi, mutta napakasti perinteisiä avustustoiminnan markkinointiviestinnän malleja. Tuloksena syntyi kampanja, joka puhuttelee meitä kaikkia – lahjoittajia ja lahjoituksen saajia. Me tosin emme tee heidän välilleen mitään eroa.
On vain meitä, periksiantamattomia.
Sinä, minä, meikäläiset
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) on Suomen suurin kansainvälisen avun järjestö, jonka toiminta perustuu tasa-arvoon, syrjimättömyyteen ja vastuullisuuteen.
Näiden arvojen pohjalta järjestö pyrkii tukemaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä globaalisti erityisesti siellä, missä avun tarve on suurin ja missä muut eivät auta.
Paitsi ne, joilla on voima johtaa ajatuksiaan ja siten itseään. Heitä, jotka eivät anna periksi vaikka hyvin voisivat.
Meikäläisiä, siis. Periksiantamattomia.
Me olemme ihmisiä, joilla on sisua ja sinnikkyyttä. Kun me toimimme yhdessä, meistä syntyy joukkovoimaa. Sitä, joka saa asioita aikaan ja muuttaa maailmaa hieman paremmaksi tai edes siedettävämmäksi.
Periksiantamattomia ei estä mikään. Oli sitten lahjoittajan tai lahjoituksen saajan asemassa.
Esteet avustustoimintaan osallistumisessa ovat usein vain ennakkoluuloissa ja ajattelutavassa. Jos uskomme, että tekemisellämme on merkitystä, me ryhdymme siihen. Jos voimme kokea, että olemme yhtä suurta perhettä, kynnys on entistä matalammalla.
Ei ole “meitä” ja “heitä”, on vain meitä.
Ajattelu voi muuttaa ajattelua
Emme halunneet kertoa tarinoita hätää kärsivistä ihmisistä ja vedota hyväosaisten lahjoittajien omatuntoon, vaan haastaa ihmiset kysymään itseltään, mikä heitä lopulta estää toimimasta hyvän puolesta. Kun uskaltaa ajatella hetken toisin, se saattaa jäädä pysyväksi tavaksi. Joskus se voi vaatia vähän aikaa.
Älä anna periksi.
