Astetta merkityksellisempiä tekoja

Finanssikriisi, kiihtyvä ilmastokriisi, koronapandemia, Ukrainan sota ja sitä seurannut energiakriisi. Brexit ja Capitolin valtaus eivät edes mahdu listalle, ja nämä kaikki vain länsimaisesta näkökulmasta reilun kymmenen vuoden aikaikkunaan. Historioitsija suitsisi ja sanoisi, että on sitä ennenkin kriiseilty, mutta sykli on eittämättä kiihtynyt. Mitä tekoja kriisi vaatii?

Yksi suosikkisitaateistani on valistusfilosofi, lakimies, poliitikko, intohimoinen uuden etsijä ja ennen kaikkea vakaumuksellinen kulinaristi Jean Brillat-Savarinin (1755-1826) lausahdus: Kerro minulle mitä syöt, niin kerron millainen olet. Se kiteyttää yksilöllisyyttä korostavan ja identiteettipolitiikalla pelaavan aikamme nasakasti. Vanha vitsi siitä, että mistä tunnistaa vegaanin, on jo pitkälti muuttanut muotoaan. Vakaumuksellisen lihansyöjän kyllä tunnistaa siitä, että hän kertoo nakkimukifantasiansa sinulle kysymättä. 

Jos laajennamme näkökulmaamme yrityksiin ja mihin tahansa yhteisöihin, niin Brillat-Savarinin ajatuksen voisi yksinkertaistaa seuraavaan muotoon: Olet sitä, mitä teet. Miten reagoit vavisuttaviin muutoksiin? Teoilla. Aina on tekojen aika.

Taluttaako sokea sokeaa?

Mikä sitten on vavisuttava muutos? Maailma on kompleksisempi kuin koskaan. Asioiden yhteydet eivät ole aina lainkaan pragmaattisesti pääteltävissä, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tästä on varmasti isolta osalta kiittäminen automaattista tietojenkäsittelyä. ATK-luokan huminassa marinoituneet sukupolvet uskoivat suurissa määrin internetin kaikkivoipaisuuteen. Ja näiden vuosien jälkeen syntyneille kaikki on ollut ikään kuin itsestään selvää. Näin maailma makaa.

Samalla on jossain määrin hävinnyt tieto, mittakaava ja aika. Kaikki informaatio on saatavilla, mutta samalla emme tiedä enää mitään. Kuten vanha sanonta kuuluu: Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät tietäväsi. Ja kun kaikki on jatkuvasti läsnä, niin myös pienet asiat saattavat tuntua kokoaan suuremmilta. Mittakaavaharha vaanii jatkuvasti olkamme yläpuolella, ja muutaman keskustelijan Twitter-räntti onkin yht’äkkiä merkityksellinen.

Vain muutos on pysyvää

Mihin sitten kiinnittyä jatkuvassa muutoksessa? Yksinkertainen vastaus ovat arvot ja teot. Ei ole lainkaan sattumaa, että vihreää siirtymää ajavat vahvemmin yritykset kuin valtiot. Eivät luonnollisestikaan kaikki yritykset, ja osa niistäkin vain sen takia, että regulaatio ajaa niitä siihen suuntaan. Mutta fiksuimmat näkevät, mihin maailma on menossa. Kuten William Gibson on todennut: Tulevaisuus on täällä, mutta se ei ole kovin tasaisesti jakautunut (jälleen yksi suosikkisitaateistani). Nyt käsillä oleva energiakriisi vaatii sanojen sijasta tekoja. Se vaatii näkyjä huomisen yli.

Kun lähdimme kumppaneidemme kanssa miettimään, millä konseptilla puhuttelisimme kaikkia suomalaisia energiakriisissä, niin ryhdyimme etsimään pienintä yhteistä nimittäjää. Mihin kaikki voisivat sitoutua? Ratkaisua etsittiin yhdessä, sillä se on tapamme toimia. Melko nopeasti tuli selväksi, että suomalainen talkoohenki puhuttelee jollain tavalla meitä kaikkia. Ääripäiden repimässä ajassa ei ole helppoa rakentaa yhteistä tarinaa, mutta yhteiskunnallinen eetos vaikutti olevan kypsä yhteiselle ponnistukselle. Emme yhdistä voimiamme minkä tahansa asian vuoksi, mutta kun me sen teemme, niin teemme sen tosissamme.

Lopputulos oli astetta alemmas. Se ei lopulta vaadi paljon. Mutta se vaatii kuitenkin sen, mihin arvelimme suomalaisten olevan valmiita aina ja kaikkialla. Suomalaiset ymmärtävät yhteisen edun kriisin koittaessa. Tällä hetkellä näyttää lupaavalta. Olemme jo nyt tehneet tekoja, joilla on merkitystä. Jatketaan valitsemallamme tiellä.

Jos kaipaat sparrausapua organisaatiosi viestintästrategian kanssa, ota yhteyttä ja mietitään ratkaisuja yhdessä.