Ytimekästä viestintää seinättömässä talossa
Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Donald Trump tuli, näki ja voitti. Voiton syistä ja seurauksista voi olla montaa mieltä, mutta viestinnällisesti Trump pesi Harrisin selvästi. Ytimessä oli kaksi klassista viestinnän kysymystä: miten viesti kiteytetään ja kuka puhuu?
Jos miettii ehdokkaiden keskeisiä viestinnällisiä teemoja, niin Trumpilla ne olivat talous ja maahanmuutto. Ja jos ensimmäistä teema vielä syventää, niin alemmat verot ja tuontitariffit. Harrisin keskeisin viesti taisi lopulta olla se, että Trump on vaarallinen. Ainoa selkeä esille noussut teema oli abortti.
Trump lupasi enemmän rahaa ja parempaa arkea tavalliselle amerikkalaiselle. Harris pyrki kehystämään Trumpin uhaksi amerikkalaiselle demokratialle ja oikeusvaltiolle sekä otti selkeän kannan aborttioikeuteen.
Yhdysvalloissa presidentiksi, Suomessa ei edes pöytäkirjan tarkastajaksi
Trumpin viesti puhutteli arjen tasolla. Siihen nappasivat kiinni nekin, joista Trump puhui, mitä sylki suuhun toi – muun muassa latinoäänestäjät. Lähipubin nurkkapöydän räävitön räksytys on kevyttä kamaa Trumpin retoriikkaan verrattuna. Hän on onnistunut laajentamaan poliittisen puheen Overtonin ikkunaa niin, että mitään ikkunaa ei enää ole. Eikä oikeastaan enää seinääkään. Milloin kehenkin suunnatut pyssyjen piiput, roisto-nimittelyt, puhdas misogynia ja moni muu törkeys menee läpi. Martti Posio totesi osuvasti Turun Sanomissa (6.11.2024), että ”jos Suomessa presidenttiehdokas puhuisi tällä tavalla vastaehdokkaastaan, koulutetusta naisesta, häntä ei valittaisi edes pöytäkirjantarkastajaksi kotiseutuyhdistyksessä”.
Mutta Trump voi puhua näin, koska se on hänen brändinsä menestyneenä valkoisena miehenä. Hartaimmat MAGA-uskovaiset rakastavat Trumpia juuri tämän vuoksi. Ja toisaalta hänen olemustaan ja puheitaan vieroksuvat katsovat törkyjä sormiensa lävitse, koska keskeisten poliittisten teemojen ydinviestit hyväksytään.
Niin surullista kuin se onkin, niin Harrisin kehystys Trumpista vaarallisena olisi voinut riittää, jos puhuja olisi ollut mies. Joku muu valkoinen demokraattimies kuin Joe Biden. Edellisissä vaaleissa tämä taktiikka riitti vielä hänellekin. Sitä ennen Trump peittosi lähes varmana voittajana pidetyn Hillary Clintonin.
Nimi on brändi ja se valitettavasti velvoittaa
Nyt jäämme seuraamaan, miten Trumpin ydinviestit taipuvat käytännön politiikaksi. Ja tunnetusti myös niiden ulkopuolelta on varmasti luvassa monenlaista näytelmää. Arpa on heitetty. Näiden Caesar-viittausten myötä on sopiva lopettaa aukikirjoitettuun meemiin, koska visuaaliset meemit tunnetusti toimivat erityisen hyvin kirjoitetussa muodossa.
Meemissä Rooman senaatin suuressa kokoontumissalissa juuri puukotuksen uhriksi joutunut Caesar katsoo epäuskoisesti kavaltajiaan. Häneltä kysytään viimeisiä sanoja.
”Nimi…”, hän saa vaivoin sanottua kuin viitaten siihen, että ketkä kaikki ovat hänet ovat pettäneet.
Juuri ennen kuolemaansa Caesar kuiskaa viimeisen henkäyksensä.
”Nimetkää salaatti minun mukaani.”
Toivotaan, että talouden kuntoon laittaminen riittää Trumpille, vaikka se taitaa olla toiveajattelua. Nimittäin salaatteja hänen mukaansa on nimetty – aivan kuten kaikkea muutakin mahdollista. Äänestäjät tarttuivat ydinviesteihin, mutta halu jäädä historiankirjoihin entistä tulisimmin kirjaimin on kova. Siihen “Make Salad Great Again” ei sovi.
